Juoksuohjelman ensi-ilta

Eilen oli se päivä, kun pullasorsa nousi sohvalta, veti Addunsa niskaan ja aloitti juoksuohjelmansa muutenkin kuin ajatuksen tasolla. Eilen oli myös se päivä, kun pullasorsa aloitti tämän tekstin sanoilla "Tänään oli se päivä, kun.." ja kirjoitti tekstin viimeistä piirua vaille valmiiksi, muttei tajunnut liittää läppäriään ajoissa laturiin, joten koneen sammumisen ja avaamisen jälkeen näytöllä odotti otsikkoa lukuunottamatta iloinen white blank page. (En edes tajua, kuinka se on mahdollista, kun Blogger tallentaa mielestäni automaattisesti luonnoksen noin puolen minuutin välein.)

Avautumiset sikseen, mikäli kaikki menee hyvin, juoksen 11 viikon päästä 10 kilometriä. Monille se on ihan peruslenkki ennen duunipäivää, minulle lähes epätodellisen hurjalta tuntuva matka. Onneksi Porin kaupungin vapaa-ajan viraston sivuilta löytyvä juoksuohjelma etenee hitaasti ja alkaa lähes naurettavan maltillisesti. Se sisältää hyvin paljon pelkkiä kävelylenkkejä ja suurin osa juoksulenkeistäkin on jaettu muutaman minuutin pätkiin, joten kenenkään ei ainakaan luulisi nääntyvän loppuun tätä ohjelmaa seuratessaan. Aluksi rakennetaan rytmi ja rutiini lenkille lähtemiseen, jotta motivaatio pysyy yllä ja tuntuu tällaisesta hölkkää vierastavasta aloittelijastakin helpolta ja mielekkäältä. Onnistumisen kokemusta ruokki ainakin ensimmäinen lenkki:

"Kävele 5 min, juokse 2 min. Pidä pieni tauko, käänny takaisin ja toista harjoittelu kotimatkalla."

En ihan tiedä, mitä tuo tauko meinaa, ts. kuuluuko silloin pysähtyä vai mitä, mutta meidän taukomme sujui luonnostaan, kun lenkkiseurani halusi jäädä hetkeksi kännykkäkuvaamaan jokimaisemaa. Emme lenkkeilleet "sinne ja takaisin", vaan menimme pienen, parin kilometrin lenkin lähiympäristössä. Fiilis oli hyvä, eikä lenkistä tullut edes kovin hiki, hengästytti kyllä. (Hävettää myöntää.)

Pääsin siis tyytyväisenä ruksaamaan juoksukalenterista tehdyksi ensimmäisen lenkin. Seuraava lenkki tälle päivälle on pelkkä kävelylenkki, joten sen ei pitäisi tuottaa ongelmia, ja seuraava juoksulenkkikin keskiviikkona on samanlainen kuin eilinen.  Kävin koko ohjelman päivä päivältä läpi kalenteriini verraten ja katsoinkin sen istuvan aikatauluihini juuri sopivasti olettaen, että kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan. Ainut seikka, jonka sallin tulla syyksi ohjelman hetkelliselle keskeytymiselle, on tietenkin terveys. Se on valitettavasti myös hyvin todennäköinen sellainen. Jos keskikesään asti selvitäänkin ilman yhtäkään flunssaa tai tapaturmaa, alkaa joku paikka jossain vaiheessa kuitenkin kremppaamaan joko rasituksesta, salakavalasti epäsopivasta kengästä tai ihan vaan vittuillakseen. 11 viikon aktiivinen kuntoilu ei-niin-tottuneelle futismatseineen kaikkineen vaatii jo aikamoista tuuria, jos siitä selviää ilman pienintäkään ylimääräisiä lepopäiviä aiheuttavaa kolhua.

Jos kuitenkin luoja suo (en sinänsä ole kovin harras ihminen) ja kaikki menee kuitenkin odotuksista huolimatta suunnitelmien mukaan, olisi 11 viikon päästä sopivasti Mikkeli Maraton 7.7., jossa on koko matkan ja puolikkaan lisäksi tarjolla vartti eli 10,55 km. Se sopisikin hyvin ohjelman päätösrituaaliksi, vaikka joku voisikin ihmetellä, miksi maksaa 26 euroa (miinus kolme euroa Juoksija-kortilla, joka ihme kyllä myös minulta löytyy) kympin juoksemisesta. No, toisaalta Naisten kymppi oli vielä kalliimpi, ja sinne olen kuitenkin todennäköisesti menossa lähinnä kävelemään. Kuitenkin se urheilujuhlan tunnelma, ympärillä olevat muut juoksijat, virallinen ajanotto- ja tulospalvelu sekä tietysti maaliin päässeille jaettava mitali tekevät tilanteesta paljon suuremman, kuin lähipurtsilla juostava itsenäinen kymppi. Taidan katsoa jokusen viikon, kuinka ohjelma ja kunto etenevät ja tehdä viimeistään Naisten kympin jälkeen lopullisen päätöksen, osallistunko tuohon tapahtumaan vai tyydynkö juoksemaan lähimetsissä.

Tästä alkaa minun oppimatkani kohti lenkkeilystä nauttimista ja kykyä vielä jonain päivänä lähteä juoksemaan puhtaasti juoksemisen ilosta. Uskon, että se on ihan mahdollista. <3